COVID-19:n sukulaistauti jylläsi ihmisissä tuhansia vuosia sitten – epidemian arpi näkyy perimässä edelleen
Ehkä muinaisten epidemioiden aiheuttamista ihmisgenomin muutoksista voidaan luoda hälytysjärjestelmä, joka varoittaa tulevista uhkista hyvissä ajoin, sanoo tutkimusta johtanut apulaisprofessori David Enard.
Ennen kuin COVID-19 alkoi levitä puolitoista vuotta sitten, tiedeyhteisö oli varoittanut jo pitkään pandemian uhkasta. Immuunijärjestelmämme nujertaja kuitenkin yllätti. Se ei ollutkaan influenssavirus.
Koronatauteja ei osattu pelätä influenssan tavoin, sillä 2000-luvulla vaarallisiksi äityneet kaksi koronavirusta oli saatu torpattua nopeasti, SARS kokonaan ja MERS yksittäisiksi eläimiltä saaduiksi tartunnoiksi.
Muita koronaviruksia maailmalla kyllä kuljeskelee tälläkin hetkellä, mutta niiden aiheuttama tauti on pikemminkin ikävää kuin vakavaa. Nuhakuumeista yli kolmannes arvioidaan koronavirusten aiheuttamiksi.
Tuoreen yhdysvaltalais-australialaisen tutkimuksen mukaan COVID-19:n aiheuttaja SARS-CoV-2 ei silti ole ensimmäinen koronavirus, joka on syypää laajaan ja vakavaan epidemiaan.
Sellainen puhkesi Itä-Aasiassa runsaat 20 000 vuotta sitten, ja sen jäljet näkyvät yhä joidenkin ihmispopulaatioiden perimässä – samalla tavoin kuin ympäristöolosuhteet tallentuvat puiden vuosirenkaisiin, vertaa Queenslandin teknillisen yliopiston synteettisen biologian professori Kirill Alexandrov.
Tutkimuksessa käytettiin 1000 Genome Project -hankkeen dataa, eri puolilta kerättyä suurta tietopankkia ihmisten geneettisistä variaatioista. Pankin ansiosta on kyetty tunnistamaan monia harvinaisia geenivariantteja, joita on vain toisilleen läheisillä ihmisryhmillä.
Koronavirukset lienevät ikiaikaisia
Vaikka ihmisten ensimmäiset koronavirustartunnat todettiinkin vasta 1960-luvulla, eläimissä kierteli koronaviruksia luultavasti jo hyvin kauan ennen kuin maapallolle ilmestyi ensimmäistäkään ihmisentapaista.
Tutkijoiden mukaan on mahdollista ja jopa todennäköistä, että sittemmin mekin olemme olleet isäntiä monille muillekin koronaviruksilla kuin niille seitsemälle, jotka nyt ovat tiedossa ja nimetty.
Puntaroitu on, mahtoiko esimerkiksi "venäläinen influenssa", joka tappoi vuosina 1889–1890 Keski-Aasiassa arviolta miljoona ihmistä, sittenkin olla jonkin koronaviruksen aiheuttama. Todisteet suuntaan tai toiseen puuttuvat.
Current Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa sellaisia saatiin vielä paljon vanhemmasta koronaepidemiasta Itä-Aasiassa.
Ihminen on virusten muokkaama
Tutkimuksen lähtöhypoteesi oli, että jokin koronatauti olisi jo muinoin voinut sairastuttaa ihmisiä siinä määrin, että siitä jäi yksilöllinen sormenjälki joidenkin populaatioiden perimään. Tutkijat ryhtyivät haarukoimaan jälkeä ihmisten proteiinien muutoksista.
Virusten muisto ihmisten genomissa sinänsä ei ole poikkeuksellista, päinvastoin. Viruksilta on jäänyt meille paljon myös suoria terveisiä.
Vaikka virusten tavoite on kopioittaa itseään isäntäsolulla ja jatkaa sitten matkaa, joskus mutaatiot vievät virukselta kyvyn murtautua ulos solusta. Jos niin sattuu käymään muna- tai siittiösolussa, josta saa alkunsa uusi ihmislapsi, hän saa jatkaakseen myös viruksen perimää.
Vuosimiljoonien aikana siten on käynyt niin usein, että miltei kymmenesosa geneettisestä materiaalistamme on lähtöisin viruksista. Ne ovat yksi päävoimista, jotka ovat aiheuttaneet luonnonvalintaa meidän genomissamme, huonoa ja hyvää.
Virukselta saatu perimänpätkä voi esimerkiksi altistaa syövän puhkeamiselle mutta myös antaa potkua immuunijärjestelmän toiminnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti